Ihana ystävänpäivä

Vaikka tämä ystävänpäivä onkin vietetty ilman parisuhdetta, ja ystävänpäivänhän tarkoitus on syventää tätä liibalaaba hömpötystä, niin tämä ystävänpäivä on ollut ehkä paras kokemistani.. Olin James Bluntin konsertissa. En ole oikeastaan koskaan pitänyt kyseistä brittipopparia kovinkaan suuressa arvossa, vaan pitänyt hänen musiikkiaan lähinnä harmittomana taustamölynä. Tämä konsertti kuitenkin upposi minuun aivan täysin. Koin ehkä maailman erikoisimman kokemuksen. Tunsin olevani rakastunut, vaikka en todellakaan ole.. Päinvastoin kavahdan kaikkia ylenpalttisia parisuhteesta haaveilevia mieshenkilöitä. Ehkä edellinen traumaattinen suhteeni, joka jälkeempäin osoittautui vain kasvattavaksi ja naurettavaksi kokemukseksi, on vielä näin 8 kuukauden jälkeenkin niin pinnalla, että koen olevani parhaimmillani itseni kanssa. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta nyt ei ole minkään parisuhteen aika.

Eksyin taas aiheesta, joten palaan taas siihen James Bluntiin. Tämä nuori mies oli sekä hauska, että hurmaava. Tietty renttuus yhdistettynä puhtauteen ja viattomuuteen on jotenkin kutkuttava. Ei lainkaan kuten normaalisti kiinnostavina pitäväni ihmiset. Lihaksethan ovat minun juttuni ja samoin tietty auktoriteettisyys. Palaan ehkä kehityksessä taaksepäin ja hankin vain idoli-ihastumisia. Ne ovat ainakin turvallisia. Orlando Bloom ei koskaan särkenyt sydäntäni, vaikka olinkin palavasti ihastunut ja silittelin jopa Legolas -julistetta haaveillessani kyseisestä miehestä. Jep, James Blunt on hyvä kohde ihastua. Olen kehittänyt jopa suunnitelman, jonka lopputuloksena olen naimisissa tämän ihanan artistin kanssa. Toivottavasti tämä suunnitelma toteutuu ja voin kymmenen vuoden kuluttua hoitaa kotona meidän yhteisiä lapsia samalla, kun mies tienaa meille leipää pöytään. Voin sitten keittää illalla teetä ja leipoa pannukakkua ja nauttia ihanasta kotirauhasta. Tää on niin tätä.